LINNANMÄEN HUVIPUISTO

"Huhtikuusta alkaen vasarat paukkuivat myöhäiseen yöhön asti työmiesten kunnostaessa Vesilinnanmäkeä huvipuistokäyttöön. Viimein koitti suuri päivä 27. toukokuuta 1950.

Päivälehdissä komeili mainos:  "Linnanmäki, Lasten Päivän huvipuisto avataan tänään klo 19.00." Eräs toimikunta oli pitkään pohtinut huvipuistolle sopivaa nimeä. Kun pohtiminen venyi pitkäksi, päätti  mäen ensimmäinen toimitusjohtaja avaamista edeltävänä iltana, että olkoon paikan nimi sitten vaikkapa Linnanmäki. Näin eräs suomalainen instituutio sai nimensä."

"Linnanmäki teidän huvipuistonne. - Linnanmäki aina pyörii..."
Linnanmäki ym. Helsinki hihamerkkiset ja matkailuviiriset tuotteet  voit tilata http://www.ateljeeagami.fi/puumalat1.html

Vaikka Linnanmäki onkin muuttunut huimasti vuosien mittaan, keskeiset elementit ovat edelleen samat kuin perustamisen aikaan 1950-luvulla: on autoja, karuselleja, syötävää, ohjelmaa, pelejä, myymälöitä ja niin edelleen.

Linnanmäen kävijöille alkuvuosien laitteet ovat jääneet hyvin mieleen. Linnanmäellä ensimmäisen kerran viisivuotiaana käynyt Anne Santamäki muistaa vielä ketjukarusellin, vuoristoradan, maailmanpyörän, kummitusjunan sekä lentokonelaitteen, joka tuntui pienestä tytöstä pelottavalta.

- Meillä ei ollut siihen aikaan kuin Afrikan tähden kaltaisia lautapelejä. Linnanmäellä käyminen oli silloin iso juttu, melkein kuin joulu, Santamäki kertoo.


Polvisukkia ja tanssipaikkoja

Jos huvipuisto itsessään on muuttunut, myös kävijäkunta on nykyään erilaista kuin ennen. 1950- ja 1960-luvuilla Linnanmäellä viihtyivät pääasiassa nuoret aikuiset, kun taas tänä päivänä kävijät ovat enimmäkseen lapsiperheitä. Pitkän linjan kävijöillä ovat vielä muistissa Linnanmäki-reissut sekä lapsena että vähän vanhempana, jolloin paikalle houkuttivat erilaiset esiintyjät Paul Ankasta lähtien.

- Lapsuuden Linnanmäki-reissuilla ylläni oli pyhävaatteet sekä tietenkin polvisukat, sillä kaupunkilaistytöt eivät menneet sinne pitkissä sukissa. Myöhemmin kävimme Rondo-nimisessä tanssipaikassa, jonne saimme mennä ensimmäisen kerran ilman vanhempiamme, ja se tuntui tietysti ihan erilaiselta, Anne Santamäki nauraa.

Helsinkiläinen Jorma Hanski oli lapsena erityisasemassa, sillä hänen isänsä toimi Linnanmäkeä ylläpitävän Lasten Päivän Säätiön puheenjohtajana. Pikku-Jorma sai käydä Linnanmäellä useammin kuin muut lapset.

- Välillä tuntui jopa vähän nololta tuoda esille sitä, että olin niin hienossa asemassa. Olin kuitenkin 60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin asti varsinainen Linnanmäen heavy user. Nyt siellä tulee käytyä taas, kun omat lapseni ovat pieniä, Hanski kertoo.



Lähde: Lomasuuntana Suomi, s. 88. (2011)
           www.linnanmäki