HS: Halpavaatteita vastaan Professori Timo Rissanen tutkii ja opettaa New Yorkissa kestävää suunnittelua. Hän rakastaa kauniita vaatteita mutta ei halua tuhota niillä maapalloa.

Lainauksia artikkelista:
"Muodin historia on jätteiden tuottamisen historiaa, Rissanen sanoo. Siksi tulevaisuuden vaatesuunnittelijat pitäisi opettaa ymmärtämään työnsä seuraukset ihmisille ja ympäristölle. Rissasesta se on yhtä tärkeää kuin vaatteen ulkoasu, istuvuus ja hinta.

Pitäisi palata aikaan, jolloin materiaalit olivat laadukkaita ja niitä käytettiin säästeliäästi, työ oli hyvää ja tuotteen käyttöikä pitkä.

Kestävyysajattelu tulisi ulottaa kuidun viljelystä ja valmistuksesta alkaen aina vaatejätteen jalostukseen. Nyt ongelmia on kaikissa vaiheissa, ja ne ovat suuria.

VAATETEOLLISUUDEN tutkimisessa riittää työtä. Sen vaikutukset ihmiselle ja ympäristölle ovat valtavia.

”Vaatealan ymmärtäminen sekä kulttuurina että osana maailmantaloutta on sitä, mitä lapsuudessani kutsuttiin yhteiskuntaopiksi”, Rissanen sanoo. ”Kukin pitäköön päällä sitä, mikä parhaalta tuntuu, mutta vuosittain valmistettujen 80 miljardin vaatteen synty­prosesseilla, alkoivat ne sitten Uzbekistanin orjapuuvillapelloilla tai alaskalaisella öljykentällä, on valtavia maailmanlaajuisia vaikutuksia.”

Halpamuodista ei saa syyllistää vain teinityttöjä. Kalliskaan vaate ei ole aina ekologinen tai eettinen. Materiaalin, kuten puuvillan, alkuperää voi olla mahdoton selvittää.

Vaatteen pesulapussa kerrotaan yksi valmistusmaa, mutta sitä ennen se on saattanut kiertää neljässä muussa.

Rissasen mielestä liian monet luulevat, että vaateteollisuus on täysin automatisoitu. Työn tekevät yhä suurelta osin ihmiset, usein lapset.

”Melkein kaikki meidän vaatteemme ovat ompelukoneella ommeltuja, ja siellä ompelukoneen takana on aina ihminen.”

Luomu-, kasvis- ja vegaaniruoka ovat urbaaneja megatrendejä. ­Ruoan alkuperästä kerrotaan entistä avoimemmin.

Vaateteollisuuden todellisuuteen ei ole vielä herätty yhtä laajasti. ”Ruoka vaikuttaa suoraan ihmisen terveyteen, kun taas vaatteet ovat vain iholla. Kiinnostus eettisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen ei välttämättä ulotu ruoasta enää vaatteisiin.”

Muotia pidetään perinteisesti pinnallisena ja nopeana maailmana. Ehkä siksi sitä ei välttämättä mielletä samaan tapaan saastuttavaksi kuin jotakin fyysisesti raskaampaa, kuten vaikka autoteollisuutta.

Muotialan etujärjestön Danish Fashion Instituten mukaan vaate­teollisuus saastuttaa toiseksi eniten heti öljyteollisuuden jälkeen. Yhden farkkuparin valmistus kuluttaa tuhansia litroja vettä. Puuvilla vaatii valtavasti kastelua, lannoitteita ja myrkkyjä ja polyesteri öljyä.

Ihmiset tuntevat vaatemateriaalien alkuperää heikosti, Rissanen sanoo. ”Esimerkiksi Uzbekistanin diktatuurissa puuvilla poimitaan käytännössä orjatyövoimalla. Hyönteismyrkky tappaa heitä. Tuotantoketjut ovat monimutkaisia, eikä vaatteessa tarvitse kertoa, mistä kuitu on tullut.”

Massatuotannon ylijäämässä ei ole kyse muutamasta tehtaan lat­tialle putoavasta kangastilkusta, vaan valtavasta jätemäärästä.

”Kankaasta katoaa valmistusvaiheessa noin 10–15 prosenttia. Kun ajatellaan, että maailmassa tehdään noin 80 miljardia vaatetta vuodessa, jäte edustaa hirveää resurssimäärää.”

Muodin tahti on kiihtynyt niin, ettei se voi enää kiihtyä. Vaatteet tehdään siellä, missä se on halvinta, ja myydään siellä, missä saa parhaan hinnan. ”Vaatteet eivät ole koskaan olleet niin halpoja kuin nyt, niiden hinta ei enää voi pudota.”

Ollaan risteyskohdassa. Muutos tulee, mutta hitaasti.

Rissanen on vaatejättien lisäksi huolissaan superhalvoista ”merkittömistä” vaatteista.

Kun Rissanen ostaa itse vaatteita, hän ostaa laatua. Vaatteen pitää kestää vuosia. Rissaselle tulee joka kerta hyvä mieli, kun hän pukee päälleen lempisuunnittelijansa Vivienne Westwoodin malliston kašmirvillakangastakin. Takki oli jo ostettaessa muotimaailman vanhus, pari sesonkia vanha, ja myynnissä 75 prosentin alennuksella.

”Takki on hyvin leikattu ja tosi laadukasta kangasta. Toimivuudesta huomaa, että suunnittelija on sovittanut sitä itsekin.”

Rissanen on yhä esteetikko. Kauniiden, laadukkaiden ja hyvin istuvien vaatteiden suunnittelua ei pidä lopettaa.

”Maailmassa on jo ihan liikaa rumia vaatteita”, hän sanoo.

Vaatteista pitää tehdä niin hyviä, etteivät ihmiset halua luopua niistä koskaan."

Lähde ja koko artikkeli: http://www.hs.fi/elama/art-2000005102017.html?share=ff01b49ed0e9077e6a119884f0b398d1