SUNNUNTAI
Anna-Stina Nykänen / Helsingin sanomat
Ostitko kesälomareissulta matkamuistoja? Tuskinpa ainakaan viirejä, sillä niitä ei myydä Suomessa enää juuri missään. Ne olivat suosittuja matkamuistoja 1950–1970-luvulla. Joka paikkakunnalla oli oma viiri, johon oli kuvattu omia ylpeydenaiheita ja maamerkkejä: hienoja luonnonmuodostelmia ja tunnettuja rakennuksia.
Viiri pantiin autoon, joko antenniin liehumaan tai sisälle niin, että se näkyi ikkunasta. Viirejä keräiltiin myös kotiin, seinälle.
Viirit kuuluvat aikaan, jolloin matkailtiin vähemmän ja yleensä vain kotimaassa. Autoilu yleistyi, mutta matkat etenivät hitaasti ja reissun varrella yövyttiin pienilläkin paikkakunnilla.
Kun alettiin reissata paljon ja lentää ulkomaillekin, viirit jäivät. Tilalle tulivat jääkaappimagneetit. Niidenkin suosio hiipuu. Miksi?
Matkailu on aina uuden ja eksoottisen löytämistä. Sen avulla nostetaan omaa statusta. Viirit, hihamerkit ja autotyynyt olivat aikoinaan näyttämisen väline, samoin magneetit. Kun jokin asia sitten yleistyy, se menettää erottelukykynsä, selittää professori Soile Veijola Lapin yliopistosta. Hänen alaansa on turismin tutkimus.
Nyt turisti käyttää muita "symbolisia hihamerkkejä" statuksen hakemiseen. Kuten valokuvia, jotka jakaa netissä matkan aikana.
Silti viiritkin voidaan löytää vielä uudelleen, lupaa Veijola
Viirit menivät hitaasti kaupaksi. Vain kotimaiset turistit ostivat, heistäkin vain harvat, ja kotimaisten turistien osuus liikevaihdosta on napapiirillä vain kolme prosenttia.
Suosituin matkamuisto on nykyään kännykällä myymälässä otettu valokuva, sanoo Hoikka. Kuva riittää, ei osteta mitään. Kun tuhat ihmistä ottaa kaupassa selfien Lappi-lippis päässään, ei hattua enää voi myydä uutena, sanoo kauppias. Heillä valokuvaus onkin kielletty.
Hihamerkkejä ostavat yhä motoristit, joille napapiirin ylitys on tärkeä etappi. Autoon liimattavien tarrojen kauppa väheni, kun moni alkoi käyttää lomalla vuokra-autoa.
Eikä hihamerkkien keräämisessä anorakkiin ole ideaa, jos uusi takki ostetaan joka vuosi.
Nyt voidaan paikkakunnan kuvat painaa hiirimattoon. Magneetissa pelkkä nimi riittää. Pienuus on etu: magneetteja voi kerätä, vaikka matkustaisi paljonkin – jääkaapin ovissa ja kyljissä riittää tilaa. Ne ovat niin halpoja, että lapsetkin ostavat niitä tuliaisiksi kavereilleen.
Jääkaappimagneetit olivat pitkään suosituin matkamuisto. Nyt rojua on liikaa. Suomalaiset ostavat tuliaisiksi käyttötavaroita, kuten paikallista sampoota ja saippuaa – sellaista mikä ei täytä taloa, kertoo Minna Saarelainen, joka pitää Saga Story -myymälää Kolilla.
Viimeiset viirit hän myi Kolilla 1990-luvulla. Niitä kysyvät jotkut harvat yli 65-vuotiaat matkaajat.
Ehkä turistit ovat viireille nyt väärä kohderyhmä?
Uusi kiinnostus viirejä kohtaan nousee kulttuurimme hipsteröitymisestä, sanoo professori Veijola. Arvostetaan uutta tekniikkaa, mutta vanhan ajan estetiikkaa, tunnetaan globaalia vastuuta: paikallisuus ja kotiseuturakkaus ovat tärkeitä. Ja hitailu.
Viireistä on jo tehty bikinejä ja läppärinkansia. Puumala-tuotesarjassa aito, nostalginen viiri yhdistyy italialaiseen villakankaaseen.
Viirejä voivat ruveta kaipaamaan myös paikalliset asukkaat, eivät vain turistit, uskoo Veijola. Kun kuntia yhdistetään ja paikannimiä katoaa, vanhat viirit tulevat tärkeiksi. Ne voivat olla kuin taistelulippuja riistoa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti