Kaikki alkoi yhdestä puolivahingossa löytyneestä Puumala-aiheisesta turistihihamerkistä. Nyt Ateljee Agamin sisaruskaksikko on saanut haltuunsa jo satoja muitakin turistimerkkejä. Ja haku jatkuu.
– Suurin osa näistä nykyisistä saatiin haltuun vuonna 2012, kun yhden merkkejä valmistaneen yrityksen entinen myyntiedustaja kauppasi meille hallussaan olleen satsin merkkejä, kertoo Anette Nikus.
Piskuinen liiketila Turun Kaskenkadulla pursuaa turistimerkeillä koristeltuja tuotteita. Sisaruksista ompelutaidot hallitsevan Harrietin päivät ovat selvästi täyttyneet hommista. Kotiseutunostalgiaa huokuvat tuotteet tekevät hyvin kauppansa. Kuntaliitosten myötä moni paikkakunta on poistunut kartalta, muttei ihmisten sydämistä.
– Kyllä ihmiset aina sitä omaa kotipaikkakuntaansa tuotteiden joukosta etsii, Anette Nikus vahvistaa.
Kirkkoja, kalastusta ja urheiluaktiviteetteja
Merkkien kuva-aiheista löytyvät tarkkaan valitut asiat. Anette Nikus esittelee esimerkikkinä Salpausselkä/Lahti-merkkiä.
– Tässä on hiihtäjä, vesitorni, mäkihyppääjä ja hyppyrimäki, linja-autoasema ja vielä kaupungintalokin. Koko seutu on todella saatu mahtumaan yhteen merkkiin!
Valmistaja oli kuuleman mukaan usein valinnut merkkien kuva-aiheet paikkoja esitelleistä postikorteista. Kirkko on paikkakuntamerkeissä se kaikkein yleisin rakennus.
– On myös tehtaita tai paikkakunnan elinkeinoa esitteleviä merkkejä. Esimerkiksi Rymättylässä tietenkin silakka nousee merestä. Pohjoisen paikoissa on erityisen vahvasti luonto esillä.
Suurin osa merkeistä esittelee kesä-Suomea, mutta poikkeuksiakin on.
– Esimerkiksi laskettelukeskuksien merkeissä on talvi – luonnollisesti, Anette Nikus sanoo.
Työ opettaa tekijäänsä
Anette ja Harriet muistavat kahdestaan melko tarkkaan hallussaan olevat merkit. Silti joskus pitää tarkistaa varastosta, että löytyykö jostain kysytystä paikasta merkkiä.
Merkeistä löytyy joskus myös paikkoja, joista Anette Nikus ei ole kuullutkaan tai joita sisarukset eivät ihan heti osaisi laittaa kartalle oikeaan paikkaan.
– Tämä työ opettaa tekijäänsä. Asiakkailta on tullut tosi monta kertaa faktatietoa siitä, missä jokin meille outo paikka Suomessa sijaitsee tai mikä rakennus jossakin merkissä on kuvattuna.
Suomen paikkatuntemus on Nikuksen mielestä myös sukupolviasia.
– Äiti vielä tiesi Suomesta kaikki paikat, mutta meille koulussa maantiedon tunnilla kerrottiin jo enemmän ulkomaista. Katse oli suunnattu kauemmas.
Turistimerkkituotteiden sisältä löytyy pieni kartta, johon on merkattu kyseisen paikan sijainti.
– Se on asiakaspalvelua, Anette Nikus naurahtaa.
Kulta-aika ennen etelänlomamatkailun alkua
Kankaisia turistimerkkejä myytiin kotimaassa matkailevien iloksi useampi vuosikymmen sitten. Kulta-aikaa elettiin 50-60-luvulla. Kotimaanmatkailurakkautta haluttiin osoittaa merkeillä siihen saakka, kunnes suomalaiset alkoivat etelänmatkailun voimallisemmin.
– Bisnes oli isoa 80-luvulle asti. Sitten suomalaiset alkoivat ostaa ulkomailta niitä matkamuistomerkkejä ja Suomi-merkkien hohto hiipui, Anette Nikus kuvailee.
Ateljee Agamin matkailumerkkikokoelma ei enää kartu, sillä kukaan ei enää valmista suomalaisia merkkejä. Sana tuotteista on kuitenkin kiirinyt ja yksittäisten ihmisten lisäksi esimerkiksi monet kotiseutumuseot kyselevät merkkien perään.
– Isoista kaupungeista löytyy edelleen varastosta monia erilaisiakin merkkejä, mutta joidenkin paikkakuntien kohdalla saamme jo myydä ei-oota. Esimerkiksi viimeinen hallussamme ollut Tohmajärvi-merkki meni kaupaksi viime viikolla, Anette Nikus kertoo.
Sannimari LehtiläYle Turku
